Teuvo Tuorila – Punnittuja ajatuksia koulutuksesta

Suomen lasten ja nuorten oppimisen ja hyvinvoinnin suhteen on paljon pelissä. Tulevaisuutemme riippuu kasvavien ikäluokkien valmiudesta rakentaa hyvää elämää, oppia, luoda uutta, toteuttaa itseään, rakentaa hyvinvoivia yhteisöjä ja yhdenvertaista yhteiskuntaa. Oppimistulokset ovat laskeneet sekä lasten ja nuorten pahoinvointi lisääntynyt. Tämä pitää tunnustaa, mutta ei julistaa helppoheikkimäisesti yhtä syytä muutokseen.

Kummallista on syyttää maahanmuuttajia tästä laskusta. Kyllä he tuovat paljon positiivistakin mukanaan. Jo kivikaudella Suomen alueelle oli muuttoliikettä. Se edesauttoi mm. maatalouden kehittymistä. Kuvitelma, että voisimme nyt käpertyä Pohjolaan rajat kiinni, ei toimi. Päättäjillä olisi eduksi omakohtainen tuntuma vaikkapa niinkin kauas kuin Angolaan.

Koulu kaipaa rauhaa. Se tarkoittaa ainakin kolmea seikkaa. Se on ensinnäkin ammattitaitoisten opettajien aitoa arvostamista ja tukemista. Emmehän kyseenalaista muurarinkaan käsitystä siitä, missä suhteessa betonimyllyyn laitetaan sementtiä ja muita aineksia. Toiseksi oppilaiden on voitava kehittyä rauhassa ilman pelkoa päälle iskevästä ekokatastrofista tai sodasta. Toki he tarvitsevat oppia siitä, miten vältämme ne. Mutta avainsana on toivo. Ilman toivoa ei tapahdu kehitystä.

Kolmanneksi oppilaiden identiteetin on voitava kehittyä rauhassa, eikä uskontoa pidä sulloa kummajaisena johonkin näkymättömään lokeroon. Tarvitsemme eduskuntaan heitä, jotka osaavat ja uskaltavat puolustaa positiivista uskonnon vapautta. Se kyllä sisältää myös erilaisuuden kunnioittamisen.

Paikallaan pysyminen merkitsee taantumista. Kuitenkin muutokset opetussuunnitelmissa on tehtävä vain tutkimukseen perustuen. Ne on myös ehdittävä sisäistää koulun tasolla. Yhteisopettajuus on kova juttu, mutta vain silloin, kun sen idea on ymmärretty. Erityisopetus kaipaa kipeästi lisää resursseja, mutta tiedämmekö perimmäisen syyn tähän? Tietoa tarvitaan, että raha osataan käyttää järkevästi. Lisäksi on ymmärrettävä, ettei koulu ratkaise kaikkia ongelmia.

Itseohjautuvuudesta on tehty kirosana. Sitä se onkin, jos oppilas jätetään yksin ajelehtimaan. Hän tarvitsee tukea, kannustusta ja ohjausta päämäärien ja keinojen valinnassa ja tavassa esittää oppimansa. On hyvä oppia ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Oppilaat ovat yksilöitä: toinen voi ottaa sitä paljon ja toinen vähemmän. Että omistaa oppimisensa ja toisaalta saa tarvittaessa tukea, ovat tärkeitä tavoitteita.

Meillä puhutaan kovin vähän yleisellä tasolla, miten pedagogiikka muuttuu tai miten sen pitäisi muuttua alati kehittyvän teknologian myötä. Mitä haasteita ja mitä mahdollisuuksia ne tuovat? Mitä vaikutuksia on sillä, kun robotit suoltavat tekstejä ja antavat vastauksia melkein kaikkiin kysymyksiin? Botit voivat kirjoittaa jo nyt esseitä monilla kielillä. Päättäjillä pitääkin olla kykyä hahmottaa, mitä oppilaille tulee jatkossa opettaa. Ehkä Platon oli oikeassa painottaessaan, että johtajan on oltava viisikymppinen!

Arvostusta opettajille, rauhaa kasvaa ja kehittyä lapsille ja nuorille sekä ennen kaikkea toivoa!

Teuvo Tuorila, Himanka

Rehtori, eläkeläinen

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *