Mieleni minun tekevi, aivoni ajattelevi
lähteäni laulamahan, saa’ani sanelemahan…
Lyökäämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan
lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme.
”Laulu on ihmiselle ikäskuin toinen kieli, jolla alkaa sydämensä liikutuksia ilmotella, koska
tavallinen kieli ei löydä sanoja tarpeeksensa.” (Elias Lönnrot)
Taide ja kulttuuri tuottavat elämää rikastuttavia kokemuksia, joihin kiteytyy taiteen ja kulttuurin suurin itseisarvo. Taide tukee toivoa, luottamusta ja tulevaisuususkoa. Taide antaa kanavan surulle, pettymykselle ja ahdistukselle. Taiteen kautta voi opetella tunnistamaan omia tunteitaan ja harjoitella mielen hyvinvoinnille tärkeitä tunnetaitoja. Taiteesta – kuten draamasta, kuvataiteista, tanssista, musiikista ja luovasta kirjoittamisesta – voi löytää uusia ilmaisutapoja tunteilleen silloin, kuin omista hankalasti sanoitettavista tai epämääräisistä tunteista puhuminen ei luonnistu. Teatterissa, taidenäyttelyissä, museoissa ja konserteissa käyminen, laulaminen tai tanssiminen ovat merkittävästi yhteydessä koettuun terveyteen ja hyvään elämän tyytyväisyyteen.
Taide toimii myös kohtaamisen välineenä sekä yhdessä ihmettelyn tasa-arvoisena paikkana, jossa harrastusryhmät torjuvat yksinäisyyttä. Näin kuoronjohtajana olen itsekin
vuosikymmenten aikana saanut huomata, miten kuoroissa yleinen ilmapiiri on ollut innostava ja toisiaan kunnioittava. Joukkoon ei mahdu itseään esiin tuovia ”staroja”, vaan tähtäys on aina yhteiseen onnistumiseen, jossa pyrkimys on saada jokainen kuulostamaan hyvältä. Sieltä löytyy aina kivoja kavereita ja siellä tapahtuu yhteenhitsautumista. Kuorossa lauletaan samaan aikaan, mutta myös hengitetään samaan aikaan, ja on jopa todettu sydänten lyövän samaan tahtiin (Göteborgin yliopisto 2013 / Björn Wickhoff: Kroppens partitur). Onkin sanottu, että taide on aikuisten tapa heittäytyä leikin maailmaan.
Eri taidemuodot ovat monen lapsen ja nuoren vahvuuksia ja voimavaroja. He saavat kokea hetkiä, joissa tuntuu, että ”osaan tämän, olen hyvä tässä, minä kelpaan”. Kuoroon tullessa ei kysellä todistusten keskiarvoja, vaan kaikki mukaan tulleet ovat yhtä hyviä, jotkut vain rohkeampia. Laulamaanhan oppii vain laulamalla kuten soittamaan soittamalla. On kuitenkin huolestuttavaa ollut huomata, miten kodeissa ja kouluissa laulaminen tuntuu vähentyneen. Vaikka olemme pitkään nauttineet maailmalla maineesta musiikkikoulutuksen ihmemaana, ovat musiikkikasvatuksen parissa pidempään työskennelleet todenneet lasten laulutaidon huomattavasti heikentyneen (Taideyliopiston Sibelius-Akatemia 2019 / Riikka Pellinen: Laulus toisten lauluun liitä. Lasten puhtaasti laulamisen ongelmat sekä pääsykoe- ja valmenusryhmäkäytännöt suomalaisissa lapsikuoroissa). Osa lapsikuorojen johtajista koki tilanteen erittäin ongelmallisena kuoron kehittämisen kannalta, kun ei esimerkiksi moniääniseen lauluun välttämättä päästy siirtymään missään vaiheessa. Samassa kyselyssä moni mainitsi myös lasten keskittymisvaikeuksien sekä sitoutumisen puutteen jatkuvana haasteena. Kyselytutkimus tehtiin ennen Covidia, ja voi vain arvailla, mitä kaikkea lasten ja nuorten ryhmäharrastusten – varsinkin kuorolaulun – koronasulku sai sen jälkeen aikaan.
Maailman terveysjärjestö WHO:n Euroopan aluetoimiston What is the role of the arts in improving health and well-being? A scopin review -raportissa vuodelta 2019 on löydetty näyttöä laajemmin kuin missään aiemmassa raportissa taiteen merkityksestä useiden sairauksien hoitamisessa, hallitsemisessa ja ehkäisemisessä sekä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä. Raportti kattaa yli 3 000 tutkimusta ja yli 900 tutkimusjulkaisua ja antaa vahvaa näyttöä siitä, kuinka taide ja kulttuuri voivat tuottaa hyvinvointia ja auttaa sairauksien hoidossa ja ehkäisyssä. Taidetoimintaan osallistumisen sekä taiteen kokijana että tekijänä on havaittu muun muassa vähentävän riskiä dementian sekä masennuksen kehittymiseen. Ryhmämuotoiseen taidetoimintaan osallistuminen voi lapsilla ja nuorilla lisätä koettua hyvinvointia, resilienssiä ja yhteisöllisyyttä. Draamatoiminnan on kouluissa havaittu vähentävän kiusaamista sekä keskinäistä kilpailua. Myös aivotutkija, Helsingin yliopiston kasvatustieteen professori Minna Huotilainen kuvaa Kirkkomusiikki-lehdessä 3/2018 hyvin monipuolisesti sitä, miten ”musiikki on lahja aivoille, koska se kasvattaa aivoja ja lisää myös aivoalueiden välisiä yhteyksiä, joita tarvitaan monessa muussakin tehtävässä, esim. tarkkaavaisuudessa, kuulohavainnoissa ja rakenteiden hahmottamisessa sekä esimerkiksi kielten oppimisessa”. Itsekin kuorolaulajana Huotilainen korostaa kuorotoiminnan terveysvaikutuksia. Hän näkee kuoroharrastuksen olevan panostus tulevaisuuteen, koska se aikanaan ikääntyessä vaikuttaa siihen, että muisti säilyy paremmin ja aivot leikkaavat terävämmin. Taiteen merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille ei siis todellakaan ole mielipidekysymys vaan tutkittua faktaa.
Meillä on kuitenkin paljon ihmisiä, jotka eivät syystä tai toisesta pääse kokemaan näitä
tilanteita. On yksinäisiä tai laitoksissa eläviä ihmisiä, joilta ehkä aito vuorovaikutustilanne jää puuttumaan. Omassa Soilat-kuorossani olemme ottaneet tavaksi käydä yhteislaulattamassa eri hoivakodeissa. Näihin tapahtumiin emme mene siis esiintymään, vaan laulamaan yhdessä asukkaiden kanssa. Olemme jakautuneet pienryhmiin, koska tilat ovat usein rajalliset. Hiukan pienemmissä ryhmissä on myös mahdollista jokaisen välillä jututtaa asukkaita ja laulettaessa yhdessä saadaan taas tärkeä yhteenkuulumisen kokemus. Lauluja, joita he ovat saaneet myös itse toivoa, on laulettu aina Jätkän humpasta Iltavirteen. On liikuttavaa, miten joku, joka ei muuten kommunikoi, tulee yhteiseen lauluun mukaan. Tätä mieluista toimintaa olemme harjoittaneet jo vuosien ajan ennen Covid-pandemiaakin nyt taas jatkaen, mikä on tuonut lauluharrastukseemme aivan erityistä merkityksellisyyttä.
Puhuttaessa kulttuurihyvinvoinnista tai kulttuurin hyvinvointivaikutuksista kyse on välinearvosta hyvinvoinnin tuottajana. Hiljattain Suomen Museoliitto kertoi tutkimuksesta, jossa oli arvioitu yhden museovierailun tuottamaa hyvinvointivaikutusta yhdelle kävijälle myös rahassa mitaten. Helsingin Sanomien mukaan tällainen rahallinen arviointi on herättänyt kovasti kysymyksiä ja hämmennystä. Museoliiton toimitusjohtajan Petra Havun mukaan museokäynnin vaikutusten numeerinen kuvaaminen on tärkeää, koska kulttuurialalla käytetään julkisia varoja. Itse ajattelen, että tällaisten aineettomien kokemusten mittaaminen on varsin haastavaa ja jopa ongelmallista, koska ihmisten kokemus taiteesta on niin moninainen. Päättäjien on hyvä silti tiedostaa niiden merkitys. Alussa kuvailemani taiteen itseisarvo ja tällainen hyötyarvo eivät siis sulje toisiaan pois. Itseisarvo on se taiteen olemassaolon oma arvo, joka on ja pysyy. Hyötyarvo tulee seurauksena, jos on tullakseen.
Omasta noin 40 vuoden kokemuksestani lasten ja nuorten kuoroharrastuksen vetäjänä voin hyvillä mielin todeta, kuinka kaikki ne useat sadat lapset ja nuoret, jotka iloisesti lähtivät mukaan kuoroihin ja jopa jatkoivat musiikin parissa joko harrastaen tai ammattina, tuskin tiesivät aikanaan mistään musiikin terveys- ja hyvinvointivaikutuksista. Kyllä vaikuttimena on ollut itse musiikki ja laulaminen. Se on heitä – myös itseäni – kantanut ja kantaa yhä.
Siitä vanha Väinämöinen laskea karehtelevi
venehellä vaskisella, kuutilla kuparisella
yläisihin maaemihin, alaisihin taivosihin.
Sinne puuttui pursinensa, venehinensä väsähtyi.
Jätti kantelon jälille, soiton Suomelle sorean,
kansalle ilon ikuisen, laulut suuret lapsillensa.
Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivänä 28.2.2023
Soili Autio, Kalajoki
Dir. cant.
Luokanopettaja, ”täysinpalvellut”
Kuoronjohtaja
Post Scriptum:
En koe itseäni mitenkään poliittisesti tai vielä vähemmän puoluepoliittisesti värittyyneeksi tai virittäytyneeksi henkilöksi, mutta tällä kertaa lupasin antaa kirjoitukseni itseäni lähellä olevista asioista syystä, että alueemme kansanedustajaehdokas, Eija Nivala, on niin valovoimainen vaaliehdokas, että hän on itselleni osoittautunut täyden luottamukseni arvoiseksi. Hän on aina tukenut ja monin tavoin kannustanut paitsi itseäni myös kuorolaisiani kaikissa niissä kohtaamisissa, joissa olen useissa konserteissa ja seurakuntien tilaisuuksissa kuorojen kanssa saanut vuosikymmenien saatossa olla mukana. Uskon, että hän ymmärtää hyvin taiteen ja kulttuurin merkityksen ihmisten elämässä ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnissa.