Meillä kaikilla on tarve arjen kiireiden keskellä saada aikaa palautumiselle. Työ, arki sekä ruuhkavuodet kuluttavat, ja ihminen tarvitsee niistä selvitäkseen vastapainoa. Sanotaan, että 2010-luku oli säheltämisen vuosikymmen, jolloin uudet laitteet, media ja internet tulvivat osaksi arkea ja vähensivät entisestään aikaa palautumiselle, liikunnalle ja levolle. Se, onko tästä opittu, jäänee arvioitavaksi, mutta ajattelisin, ettei kovin paljon. Viime vuosien pandemia-aika antoi monelle kuitenkin aikaa, ja kotoilusta tuli uusi ja ihmeellinen asia. Hitaassa kehityksessä ihminen on joutunut lyhyellä aikavälillä suuren muutoksen kohteeksi, ja siihen on syytä kiinnittää yhä enemmän huomiota. Liikunta ja erityisesti luontoliikunta on tässä yhtenä merkittävänä osana kokonaisvaltaista hyvinvointia, työstä palautumista ja yhteisöllistä elämää.
Miten tämä kaikki liittyy nyt käytäviin eduskuntavaaleihin? Yhteiskunnan ja siinä vaikuttavien päättäjien tulisi huomioida päätöksiä tehdessään vielä nykyistä enemmän terveysvaikutukset ja yleiset vaikutukset hyvinvointiin, sillä hyvinvoiva ja työkykyinen ihminen yksilötasolla on pieni mutta merkittävä hyvinvointiyhteiskunnan osa. Päätöksenteossa on hyvä muistaa, että ennaltaehkäisevillä toimilla päästään huomattavasti halvemmalla ja korjaavat toimet ovat taas hinnaltaan reilusti kalliimpia.
Kaikkia ikäluokkia koskeva arjen liikuminen vaatii tie- ja katuverkoston asianmukaista uusimista ja hoitoa niin, että liikkuminen vaikka pyörällä tai jalan on turvallista. Nykyisen korjausvelan vuoksi monet tuntemani henkilöt ovat vähentäneet pyöräilyä, rullaluistelua tai rullahiihtoa, sillä se ei vain enää ole mahdollista huonontuneen tieverkon vuoksi. Osaa pyöräteistä voitaisiinkin toivottavasti tulevaisuudessa kutsua lähiliikunta-alueeksi, ja niitä hoidettaisiin, kunnostettaisiin ja varustettaisiin sen mukaan turvallisen liikkumisen edistämiseksi.
Toisaalta nykyistä enemmän tulisi kaavoituksessa ja alueiden suunnittelussa kiinnittää huomiota siihen, kuinka olisi helpompaa ja taloudellisempaa siirtyä palveluiden, asioinnin ja harrastusten pariin mieluummin pyörällä kuin autolla. Tähän suuntaan voisi yhteiskunta vielä enemmän ohjata lainsäädännöllä. Helposti saavutettavien lähiliikunta-alueiden rakentamiseen ja ylläpitoon tarvitsisimme myös enemmän rahoitusta, sillä nykyisellään kiristyneen kuntatalouden myötä valtion osuutta rahoituksesta tulisi kasvattaa.
Liikkuessani eri luontokohteissa ja jututtaessani alueiden toimijoita on keskustelunaiheeksi noussut usein kohteiden vähenevä rahoitus. On jouduttu sulkemaan monia kohtia tai vähentämään palveluita. Yhtälö on sinällään huono, koska valtakunnallisesti luontoliikunnan harrastajien määrät ovat lisääntyneet. Tarvitsemme kuitenkin helposti saavutettavia, hyvin opastettuja reittejä ja kohteita turvalliseen liikkumiseen.
Näiden asioiden edistäminen yhtenä osana kokonaisuutta mahdollistaa meille kaikille kokemuksen liikkumisesta, rauhoittumisesta ja palautumisesta. Se antaa aikaa palauttavan ja voimia antavan tekemisen parissa.
Tutustuessani Eijan vaaliteemoihin tulin vakuuttuneeksi, että hän pystyy ja uskaltaa ajaa näitä teemoja, joilla on suuri yhteiskunnallinen ja taloudellinen painoarvo. Jokainen euro sijoitettuna hyvinvointiin ja liikuntaan maksaa itsensä takaisin monin verroin ja vähentää korjaavien toimenpiteiden kallista laskua.
Toivotaan menestystä Eijalle. Toivottavasti näemme tuloksia jo ensi kaudella.
Juha Autio, Ylivieska
Apulaisosastonhoitaja, Soite
Kaupunginvaltuutettu, Rakennus- ja ympäristö ltk:n puheenjohtaja