Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa silloin kalajokinen Eija Nivala keräsi 4 476 ääntä jääden varsinaisesta kansanedustajan paikasta 47 äänen päähän. Eija nousi kuitenkin varapaikalta eduskuntaan 2018, luopuen kansanedustajuudesta, kuten oli luvannut Ylivieskan kirkkoherran vaaliin ehdolle asettuessaan. Valinta Ylivieskan kirkkoherraksi oli Eijalle ja perheelle iso muutos. Oma koti Kalajoella laitettiin myyntiin ja uusi hankittiin Ylivieskasta. Muuttaminen toiselle paikkakunnalle jätti myös monta muuta tuttua asiaa taakse, annetut lupaukset haluttiin kuitenkin lunastaa. Eija halusi olla ja oli luottamuksen arvoinen. Kuluvan vuoden

Eduskuntavaalien alla liian moni suomalainen kokee vaikeuksia selvitä arjestaan taloudellisesti tai henkisesti. Vaaliteemani on Toivon Suomi. Tahdon puhua toivosta, sillä näen, että sitä me ihmiset, tämä maa ja maailma tänään tarvitsemme. Toivo on tärkeää, jotta jaksaisimme eteenpäin. Toivo on sitä, että olosuhteista huolimatta jaksamme tehdä työtä paremman Suomen ja maailman puolesta. Toivo auttaa näkemään enemmän mahdollisuuksia kuin uhkakuvia. Valoa sielläkin, missä on pimeää. Toivo on välttämätöntä Ukrainan rintamalla. Toivo on välttämätöntä teho-osaston käytävillä. Toivo on

Juuri tänään kolme vuotta sitten elimme puolisoni kanssa viimeistä yhteistä päivää. Alkuillasta 19.3. hänen elämänsä täällä ajassa päättyi. Terveyskeskuksen vuodeosastolla olimme viettäneet viimeiset yhteiset 31 vuorokautta. Lähes kaksi vuotta tiesimme, että sairaus etenee ja jonain päivänä joudumme luopumaan toisistamme. Samalla tiesimme, ettei kenelläkään meistä ole kuin tämä päivä. Tulevaisuutta voi arvailla, mutta ei tietää. Eikä läheisen kuolemaa voi harjoitella. Ihminen on ihmeellinen luomus. Koko eletty elämä on tallella jossakin meissä. Eikä vain oma elämämme, vaan

Keskusta ja aiemmin Maalaisliitto on historiansa varrella uskonut siihen, että jokaisella on oikeus sivistää itseään niin pitkälle kuin oma kiinnostus ja taidot riittävät. Vain yhteiskunta, joka kasvattaa ja kouluttaa meidät luottamaan toisiimme ja ymmärtämään maailmaa, menestyy. ”Minä en saanut koskaan jalallani astua oppikoulun pyhäkköön. Isäni kuolema oli minun ylioppilastutkintoni. Minun oli heti tartuttava aisoihin ja ruvettava vetämään isäni perhettä vastamäkeen.” Nämä sanat lausui Laihian profeettana tunnettu Santeri Alkio yli sata vuotta sitten, kun hänen oma

Kirkoissa käytettävän vihkiryijyn historia on yhteydessä ryijyn historiaan. Suomalaisen ryijyn juuret ovat pohjoismaissa, vaikka itämäinen mattojen sidontatapa on hyvin samanlainen kuin ryijyn sidonta. Pohjoisen kylmissä olosuhteissa oli luontevaa käyttää eläinten taljoja vaatteissa ja vuodevaatteissa sekä lämmikkeinä matkoilla reessä tai asunnon seinissä. Viikinkien tiedetään käyttäneen matkoillaan vaatteita, jotka oli ommeltu ryijypistoilla. On todettu, että merenkulussa villainen vaate on parempi kuin nahkainen. Suolainen vesi kovettaa nahan, mutta villa pysyy joustavana. Aluksi peitteet ja vaatteet olivat luonnonvärillä. Mustaa,